Meidän tarinamme

Kuiviksen tarina

Kaikki sai alkunsa, kun mä petyin paskoihin jerkyihin! Me oltiin jätkien kanssa Lapissa kalareissulla ja päivä oli aivan hanurista, kalja oli taskulämmintä, kaatoryyppyjä kalalle ei päästy ottamaan, vettä sato ja muutenkin oltiin ihan ryytyneitä päivän talsimisen jälkeen. 

Pistettiin sitten illalla tulet joen penkalle ja kaivoin taskusta pari pussia kaupan jerkyjä. Ja voi jumalauta! Eihän tällästä rakennetta voi saada lihaan muuta kuin tekemällä asian päin helvettiä. Mä tiesin, että pystyisin parempaan. Takasin tulomatkalla kävin sitte ostamassa kasvikuivurin ja siitä alko aivan törkynen itsensä kehittäminen. Mä halusin olla kuivalihamestari! 

Noooh, eihän sitä kukaan oo seppä syntyessään! Eka satsi, minkä väänsin ei nyt menny ihan nappiin. Liha oli aivan saatanan suolasta, mut kyllä mä ne jumalauta söin viimestä murusta myöten, ihan periaatteesta!

Vaimokin anto mun kuulla kunniani, kun keittiö oli aivan soossien peitossa. Kaikesta huolimatta mulla oli takaraivossa pettymys kaupan jerkyihin ja tahtotila oli tehä maailman parasta kuivalihaa. Vähempi ei riitä!

Noh, muutaman vuoden siinä hioin reseptejä ja vein jätkille vähän maistiaisia meidän pokeri-iltoihin. Ja jätkäthän sano mulle, et ei tää sun kuivaliha enää ihan paskaa ole!

Siitä synty ajatus! Mähän voisin saada tästä vähän pätäkkää päivätyön ohella. Olin sillon päivisin kuorma-autokuskina rakennusliikkeessä. 

Käytännönmiehenä mä sitten aloin tuskastelemaan yrityksen perustamista ja sen kylkeen vielä kaikennäköiset elintarvikesäädökset mistä en alkuun tajunnut yhtään mitään! Kovalla duunilla ja päättäväisyydellä mä sain homman hakattua eteenpäin ja aloin valmistamaan ja myymään lihaa kotikeittiöstä käsin. Sillon mä tajusin, että kyllä mun se tuotantotila täytyy konstilla millä hyvänsä nyt saada raavittua kasaan. Vaimokin tykkäs tästä ajatuksesta!

Olin jo pidemmän aikaa tiiraillut yhtä lasinkuljetuslavettia sillosen työnantajan pihalla sillä silmällä, että voisko siitä tehä jotain. Ei muutakun puhelin hanskaan ja soitto jätkille ja broideille, että tulkaahan jeesaa, saatte kalajaa! Yhessä me temmottiin ekan tuotantotilan seinät pystyyn räntäsateessa vanhalle lasikuljetuslavetille, sisätyöt tuotantotilaan tehtii jo sitten vähän paremmilla keleillä, luonnollisesti! Perhe ja jätkät  on ollu tukemassa mua muutenkin ihan alusta asti. Isoimmat ostotkin tuli alkuun tutuilta ja niiden lähipiiriltä, kun puskaradio heilu mun kuivalihaharrastuksesta. 

Ja sehän oli menoa sitten, kun saatiin eka laitoshyväksyntä syksyllä 2015. Mun massiivinen lihatehas oli kooltaan vajaa 20 neliöö. Ja se tarkastajakin, kuka teki lopputarkastuksen mestoille kävi leukailee mulle, et tää on selkeesti pienin laitoshyväksyntä minkä se oli tehny ja tarkastajan puheissakin “puuhasteltiin”, voi vittu että vitutti, kun oikeesti raadettiin niska limassa. Jokainen tsemppaa tyylillään!

Tän ekan mestan jälkeen ollaankin hakattu kasaan muutama isompi tuotantotila niin ollaan hypätty vauhdilla suomalaisen jerkyn edelläkävijäksi!

Lihaisin terveisin,

Timo Lahti / Kuivalihakundi